Näitä mie mietin 

27.03.2020

Rehellisesti, kyllä minua pelottaa. Minun, sinun, meidän kaikkien puolesta. En tiedä pelkäänkö varsinaisesti sairastumista, mutta pelkään surua, joka kopuuttelee meidän kaikkien ovenpieliä. Pelkään tuntematonta. Pelkään epätietoisuutta.

Samalla olen kiitolinen ja toiveikas. Rakastan näitä meille asetettuja rajotteita, sillä ne saavat minut tuntemaan, että meistä pidetään huolta. Ne saavat tuntemaan edes jonkinlaista turvallisuuden tunnetta tässä epätavallisessa tilateessa. Ja voi kyllä, haluan noudattaa niitä pilkun tarkasti, sillä se saa minut tuntemaan osallisuutta. On jotain, mitä minä voi tehdä omalta osaltani meidän kaikkien hyväksi.

Kiitollinen olen kaikista niistä opeista, joita olen kerännyt työkalupakkiini vuosien varrella. Ratkaisukeskeisyydestä, NLP:stä ja nyt etenkin THP:stä. Myös minulle niin tärkeät jooga- ja mindfulness -harjoitteet auttavat kestämään vallitsevaa tilannetta ja sosiaalisten kontaktien vähenemistä. Toivoisin, että aivan jokainen meistä löytäisi nyt niitä itselle sopivia keinoja selvitä näistä ajoista ja vallitsevista poikkeusoloista.

Poikkeusolot sanana vaivaa minua hieman tällä hetkellä. Kuinka kauan poikkeus voi kestää? Onko monta kuukauta vielä poikkeus ihmisen elämässä? Joskus vuosien päästä, kun historiankirjoista luetaan tästä ajasta, poikkeusolot kyllä. Mutta entä nyt? Entä meille, jotka elämme tätä hetkeä? Poikkeus siinä mielessä, että tämä menee ohi ja kyllä tästä selvitään. Mutta useampi kuukausi tätä poikkeusta ihmisten elämässä tekee kyllä jo poikkkeuksesta arkea. Ja siksi tarvitsemmekin uudenlaista ajattelua arkeen. Jos vain odotamme milloin tämä poikkeus päättyy, tulee keväästä ja kesästä pitkä. Nyt jos koskaan, on tärkeää pysähtyä hetkeen. Mitä minulle kuuluu juuri nyt? Mikä elämässäni on hyvin juuri tällä hetkellä? Elää arkea, luoda uusia rutiineja.

THP:ssä on viisi periaatetta, joista ensimmäinen on juuri Ole läsnä. Tämän yritän itse muistaa ja noudattaa periaatetta niin hyvin kuin mahdollista. Elämä on tässä ja nyt. Hengitän, olen läsnä, rakastan ja tunnen myötätuntoa.

Toisen periaatteen, Kunnioita tunteitasi, viesti minulle tällä hetkellä on se, että voin rauhassa olla sinut niiden kaikkien tunteiden kanssa, joita minulla tällä hetkellä on. Ja jokainen tunne, se ikävinkin, on tärkeä. Annan tunteiden ohjata tekemistäni tietoisesti, esim. juuri pelko saa minut noudattamaan tätä raskaaltakin tuntuvaa fyysistä eristäytymistä. Niitä asioita, jotka saavat minut tuntemaan oloni iloiseksi, onnelliseksi ja voimaantuneeksi, teen tietoisesti arjessani lisää.

Kolmas periaate, Luovu turhasta kontrollista. Tästähän tässä tilanteessa on kyse! Elämme tässä ja nyt. Olosuhteissa, joita meistä ei kukaan voinut ennakoida. Tilanteessa, jonka tuskin kukaan meistä on toivonut koittavan. Mutta jos jäämme murehtimaan, voivottelemaan tai vaikka etsimään tilanteelle syyllisiä, hukkaamme vain omaa energiaamme. En tarkoita sitä, ettei näitäkin asioita saisi tuntea. Kyllä saa ja kyllä pitää, mutta kuinka paljon käytämme siihen omia voimavarojamme. Sitä kannattaa jokaisen kohdallaan pohtia.

Neljäs periaate ohjaa meitä miettimään Mikä toimii nyt, juuri tällä hetkellä. Niinpä. Olemme kaikki joutuneet miettimään ja rakentamaan omaa elämäämme uusiksi. Tässä kohtaa on hyvä muistaa armollisuus itseä kohtaan. Uusien rutiinien luominen kestää aikansa, mutta lempeästi kehoitan teitä miettimään mikä toimii juuri nyt, tässä ajassa, tällä hetkellä? Poikkeustila tulee kestämään vielä viikkoja ja arki on kuitenkin se tärkein. Miten saamme tämän hetkisestä arjestamme ja elämästämme mahdollisimman hyvän ja toimivan? Ja aivan varmasti, kun tämä poikkeustila joskus päättyy, tulemme huomaamaan, että olemme saaneet arkeemme uusia asioita, joista emme olekaan enää valmiita luopumaan.

Viides periaate auttaa meitä oppimaan elämästä. Nyt ehkä käymme asian tiimoilta turhankin kovaa koulua, mutta aika näyttää. Nyt voi olla myös hyvä aika tutkiskella sisintään ja heittää vanhoja uskomuksia itsestään romukoppaan ja luoda tilalle uusia. Sellaisia uskomuksia, jotka palvelevat tarkoitustaan tällä hetkellä ja auttavat jaksamaan eteenpäin.

Uskon ja toivon, että joskus, kun katsomme tätä tilannetta turvallisen välimatkan päästä taaksepäin, näemme tämän hetken käännekohtana. Se kuuluisa perhosen siiven lepatus onkin johtanut kasvattamaan meitä yksilöinä, kansakuntana ja maailman kansalaisina rohkeammiksi, rakastavammiksi, myötätuntoisemmiksi ja onnellisimmiksi.

Onnellisuutta kevääseen ja pysykää terveinä!